Kyseessä on teos kuin sävellys, jossa jokainen kohtaus muodostaa oman opuksen, selvitän rakennetta Tampereen konservatorion 14 toisen vuoden tanssinopiskelijoille. Syvennymme oman kehon ulottuvuuteen, omaan tilaan ja pintaan. Omaan tempoon. Mun pää, mun kädet, mun jalat.
Täytämme Hämeenpuiston viisi blokkia tanssijoilla. Läpikulkujen suunnat ja liikkumisen tempo kiinnostavat. Turussa ruuhkassa kirkkaasti väistynyt staattinen toimii huonosti esplanadin puiden katveessa. Läpikulku on tämän tilan juttu. 20 tanssijaa ja 800 metrillä luo yhteisen pysähdyksen kirkkaita tilaa vahvasti käsitteleviä hetkiä.
Myöhemmin kuusi tanssijaa syventyvät omaan ympyräänsä. Tapahtuman paino liikuttaa mieltä. Ympärillä ruuhka kiihtyy, melu nousee. Tässä on jotakin tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti