Yksi hienoimmista yllätyksistä tämän projektin aikana on ollut ihmisten ilahtunut ja innostunut vastaanotto vuorokaudenajasta, tapahtumapaikasta ja säästä riippumatta.
Myös säiden osalta olemme olleet onnekkaita, muutamaa jäätävän kylmää päivää laskematta, sää on ollut selkeä ja välillä jopa helteinen.
Tiistain harjoituksessa valokuvattiin ja videokuvattiin Keskustori ja Hämeensillalta liikkeelle lähtevä osa.
Ensi-illan aattona kävin yksitellen läpi vielä viimeisen tehtävän ja yksilöllisiä kysymyksiä. Loput osat odottavat kirjoittamistaan.
Ainekset ja niiden järjestys on suurimmaksi osaksi valmis. Hämeenpuisto on jo kirjoitettu ja tanssijoille lähetetty.
Intensiivisen viikonlopun jälkeen kokoonnumme viikon kuluttua harjoituksiin Turussa, missä esitykset tapahtuvat kahden viikon päästä. Haikeaa luopua näin nopeasti tästä prosessista.
Minulle teos näyttäytyy tanssitekona ja kulttuuritekona. Esiinnymme kaupungilla eri paikoissa ja eri aikoina, ja saavutamme katsojia, jotka harvemmin törmäävät nykytanssiin. Öiset, iloiset juhlijat olivat yllättävän vastaanottavaisia ja kiinnostuneita katsojia. Myös teoksen esiintyjänä koen tekeväni asioita ja tekoja virittääkseni kaupunkitilaa, enkä pyri esiintymään katsojille.
VastaaPoista
VastaaPoista(Tammelan tori, lauantaina 5.9.2015)
”Minäkin olen voimistellut ja voimistelen yhä joka aamu!”, noin yhdeksänkymmentävuotias vireä mies tokaisee minulle, kun tanssin torikojujen välissä. Hänen silmänsä ovat kirkkaat, ajatukset juoksevat selkeästi puheen soristessa. Kuulen tarinaa talvisodasta, merillä seilaamisesta ja haluaisin kuulla lisää.. Sovimme treffit seuraavaksi lauantaiksi - Ihmisten kaupunkiin.
(Keskustori tiistaina 8.9.2015)
Ohikulkeva vanhempi herra hymyilee ja ojentaa kätensä kohti minun kättäni. Tartun ja pyydän lupaa pitää siitä hetken kiinni. Pyydän häntä roikkumaan vasten painoani. Sitten käännämme selkämme toisiamme vasten ja nojaamaan.
”Enpä olisi uskonut tämän tuntuvan näin hyvältä! ”, hän tokaisee. Minusta tuntuu, että hetki on meille molemmille merkityksellinen.
Kohtaamiset sykähdyttävät, vaikuttavat, muuttavat ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ohikulkijoita kiinnostaa outo " tuo on sitä nykytanssia" -liikkeemme. Se saa heidät puhumaan ja lähestymään meitä, useimmiten hymyillen. Siinä on jotakin hyvin inhimillisiltä ja arvokasta.
Minusta tuntuu, että onnistumme luomaan keskelle kaupunkia ”taikapiirin”, joka muuttaa ympäristön, luo arkipäiväiseen paikkaan uusia muistoja, antaa mielikuvitukselle siivet ja kaikille kaupunkilaisille vapauden itsekin kokeilla jotakin tavanomaisesta poikkavaa ja kehollista. Erityisesti inhimillistä!
Annan kehoni pehmentyä, laskeutua, kokea toisenlainen aika ja tila. Sopusoinnussa itseni kanssa, epärytmissä kaupungin sykkeen kanssa, vai toisinpäin? Mitä tilanteita väistän, ketä kohtaan? Pysähdyn, hiljenen ja kuulen enemmän. Ihmettelen ympäristöä, itseäni, maailmaa minussa, minua maailmassa. Tuiki tuttu, vieras, vastaanottavainen, vieraanvarainen.
VastaaPoistaTervetuloa ensi-ilta!
Liikettä, ihmisten kohtaamista, tarinoiden kuulemista ja jakamista, naurua työryhmän kanssa, raitista ulkoilmaa, auringonpaistetta ja yön maagista tunnelmaa. Paras tapa tutustua kaupunkiin - tanssien sen läpi, tutkien ja tunnustellen, kuunnellen ja katsoen tarkkaan, kohdaten. Ihmisten kanssa ihmisten kaupungissa. Aamuisen torin heräilevässä tohinassa, iltapäiväruuhkassa työmatkalaisten joukossa, öisen juhlakansan keskellä.
VastaaPoistaHyvää palautetta ja kiinnostuneita kyselyitä. Mukaan lähtemistä. Liikkeen tutkimista - kuinka sulautua, kuinka erottua, missä kulkee raja kussakin ympäristössä. Minun ja kaikkien tila, kehoni ja liikkeeni juuri tässä ja tänään. Lauluni ja puheenvuoroni maailmasta. En tee itsestäni pienempää tai suurempaa kuin olen.
Jänskää ja huippua, kohti enskaria!!
Ihmisten kaupunki – joka hetkessä muuttuva, liikkuva, pysähtyvä, hämärtyvä, sumuinen, kaukainen, terävä, häikäisevä, äänekäs, hiljainen, luonnollinen, keinotekoinen.
VastaaPoistaIhmisten kaupunki – tuoksujen, hajujen, pintojen, värien, äänien, korkeuksien, kattojen, seinien, kaakeleiden, käsien, jalkojen, nenien, päänahkojen, kulmakarvojen, hyppyjen, kiertojen, kyykkyjen, nojauksien kaupunki.
Ihmisten kaupunki – kiihdyttämisen, kiertämisen, kiipeämisen, kääntymisen, laahaamisen, törmäämisen, koskettamisen, kaatumisen, loikkaamisen, lähestymisen, liukastumisen, oikomisen, ojentamisen, ohjaamisen, heittämisen, nostamisen kaupunki.
Jatkuva liike ympärillä,jatkuva liike sisälläni,ihmiset ympärillä ja tila ihmisten ja asioiden välissä. Milloin pysähdyn? Mitä näen? Minkälaisena paikkana maailma näyttäytyy,kun katson sitä ihmisten välisten kohtaamisten kautta? Minun maailmani rakentuu kohtaamisista,siitä miten näemme toinen toisemme,miten kohtaamme toisemme ja minkälaisen tilan annamme toisillemme ja toisaalta otamme itse.
VastaaPoistaTeosta tehdessä minua on ilahduttanut se,mitä tapahtuu kun asetan itseni esille kaupunkitilassa,teen jotain millä erotun joukosta. Riittävältä tuntuu pienetkin asiat,se että pysähdyn,katson ihmisiä silmiin ja hymyilen. Ja se mitä silloin tapahtuu on kohtaamiset ihmisten kanssa. Se,että teen jotakin yleisestä poikkeavaa tuntuu kutsuvan ihmisiä ottamaan kontaktia. Mikä ilahduttavinta ihmiset tulevat hymyssä suin,kiinnostuneina ja avoimina! Minulla on hyväksytty olo. Toivon tämän jättävän maailmaan avoimuudesta ja hyväksynnästä koostuvan jäljen!